Messukohtaamisia

Osallistuin lokakuun alkupuolella ensimmäistä kertaa Tikkurilan maalaismarkkinoille. Koska en omista ulkotiloihin sopivaa telttaa saatikka lämmitintä, olin esittelemässä luonnonkosmetiikkatuotteitani katetussa käsityöläisbasaarissa.

Tiesin jo usein markkinoilla vierailleena, että siellä käy paljon ihmisiä ja ajoittain on jopa vaikea liikkua kapeilla kauppakujilla. Luulin siis, että basaarissakin käy paljon ihmisiä, kädentaidoista kiinnostuneita luontoihmisiä, jotka arvostavat ympäristöystävällisyyttä ja luontoystävällisiä tuotteita. Katin kontit, uskoin ja luulin väärin.

Ihmisiä tuli ja meni basaarissa pienin joukoin, mutta harvakseltaan kukaan oli kiinnostunut luonnonkosmetiikasta. Pöytäni eteen pysähtyneistä ihmisistä suurin osa oli juuri ostanut kaapit ja varastot täyteen erilaisia aineita tai sitten he kertoivat käyttävänsä vain pelkkää vettä. No, oli hauskaakin kuunnella näitä selityksiä, ja vapaaehtoistahan tuotteiden ostaminen on. Ei minulle olisi tarvinnut niin kovin monisanaisesti selittää miksei juuri nyt aio ostaa mitään.

tikkurila

Tavaroitani kantamassa ja myyntipöytää rakentamassa oli vanha ystäväni. Ilman hänen apuaan olisin ollut pulassa. Olin yliarvioinut myytävien tavaroiden määrän totaalisesti. Olisinpa kotoa lähtiessä tiennyt, että joudun kantamaan melkein kaikki takaisin.

Naapureinani markkinoilla oli ihastuttavia myyjiä. Toisella puolellani virolainen rouva myi aivan syötävän ihanan värisiä villalankoja sekä koiranvillaisia sukkia. Toisella puolella suomalainen rouva myi itse kutomiaan sukkia, pipoja, nuttuja. Onneksi molemminpuolin riitti juttuseuraa. Basaarissa myytiin myös taidokkaasti valmistettua suomalaista taidelasia ja lasikoruja, huopahattuja ja rihkamaa. Löytyipä joukosta myös yksi vanhanaikainen helppoheikkikin, joka sopi joukkoon yhtä hyvin, tai ehkäpä huonosti kuin minä luonnonkosmetiikkapurkkeineni.
Hauskaa meillä oli, vaikkakin välillä ehkä puuduttavaa, koska ihmisiä oli niin vähän.Välillä hörpimme termareista kahvia ja söimme voileipiä. Onneksi oli kahvia mukana, koska basaarin lämpötila taisi olla alle +10 astetta. Edes Airamin termari ei pitänyt kahvia kuumana, korkeintaan lämpöisenä. Sovimmekin, että seuraavalla kerralla otamme vähän konjakkia mukaan lämpöä tuomaan.

tarjouskupunki

Seuraavan lauantain ja sunnuntain vietin Hengen- ja Tiedon messuilla. Ajattelin että, no siellähän on varmasti luonnonkosmetiikkatuotteille kysyntää. Kissan villat, ei ollut. Olin varannut pöytäpaikkani aivan viime tingassa, joten valinnan varaa paikan suhteen ei juurikaan ollut. Luin pohjapiirustusta vielä jotenkin väärin ja löysin messupaikkani umpikujasta melkein viimeisestä peränurkasta. Ei sinnekään juuri kukaan eksynyt. Ja jos eksyi, niin he olivat juuri täyttäneet varastonsa erilaisilla purkeilla ja voiteilla. Eräskin rouva totesi, että hän ei käytä mitään aineita, hädin tuskin vettä. Minulla olisi kyllä ollut myydä hänelle vaikkapa käsintehtyä mustikkasaippuaa.

hengenjatiedonmessut_1

Pari vanhempaa rouvaa sanoi minulle, että on ihan turhaa enää ostaa mitään voiteita, koska ulkonäölle ei enää mahda mitään ja kaikki on jo menetetty. Johtuisikohan mainonnan luomasta mielikuvasta, että vain nuoret ja kauniit voisivat käyttää ihon- ja hiustenhoitotuotteita ja vanhempien ihmisten on tyytyminen kuivaan ihoon, ryppyisiin poskiin ja likaisina roikkuviin hiuksiin. No, eihän se näin mene, ihoa ja hiuksia pestään ja hoidetaan erilaisilla tarkoitukseen valmistetuilla tuotteilla. Kysymys on mielestäni itsensä hoitamisesta, puhtaudesta ja hyvästä olosta. Purkeista ei saa luonnollista kauneutta, vaan ihminen itsessään on kaunis, jos voi sisältäpäin hyvin. Kosmetiikkatuotteilla voi hoitaa arkaa ja kuivaa ihoa, rasvata karheita kantapäitä, shampoo valitaan hiusten mukaan. Ei kosmetiikan käyttö ole vain nuorten ja kauniiden ihmisten etuoikeus.

Ensimmäisenä messupäivänä luokseni tuli pirteä punatukkainen nuori nainen, joka sanoi tekevänsä yhteistyötä firmani kanssa. Hetken ihmeteltyäni selvisi, että siinähän on Eija, joka on testannut jonkin aikaa meidän shampoota ja hoitoainetta. Kaikkien olisi pitänyt olla kuulemassa kuinka Eija sydämestään kehui ja ylisti tuotteita. Odotan tosi innokkaana Eijan Instagram päivityksiä. Eijan tapaaminen oli varsinainen päivän piristys ja pelastaja.

Naapureiksi sattui taas mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja aika kului kuin siivillä. Puhuimme joogasta, sisäisestä rauhasta, unista, mielenterveydestä ja tietysti myynnistä ja rahasta.  Messukävijöille sain jaettua hieman tietoa Viima Natural Cosmetics’sta ja luonnonkosmetiikasta.

Naapurin rouvalla oli myynnissä kauniita koruja, luonnonkosmetiikkaa ja aivan ihania unisieppareita. Tyttöselle oli aivan pakko ostaa yksi pitsein ja valkoisilla linnunsulilla koristeltu sieppari, jonka keskellä lentää valkoinen lintu.
Messujen aikana sovin joitakin kiinnostavia yhteistyökuviota, mutta niistä lisää myöhemmin.

unisiepparit

Messupäivän eväsleivällä ei pitkälle pötkitä ja illalla kotona oli hirmuinen nälkä. Tyttäreni tarjosi minulle tässä taannoin ruokaa ja varastin reseptin häneltä saman tien. Tämä oli varsinainen herkku pitkän työpäivän päätteeksi.

Ruualla ei ole vielä nimeä. Onko ehdotuksia?

Paketti jauhelihaa – itse laitoin 400 gr naudanjauhelihaa
Pussi Välimeren riisiä
Tölkki Muttia
Pari isoa ruokalusikallista herkkusieni Bon Jouria
Pippuria myllystä
Suolaa

Paista jauheliha. Keitä riisi ohjeen mukaan. Yhdistä aineet kasarissa tai pannulla. Anna hautua muutama minuutti ja syö. Tämä on ihan taivaallisen hyvää. Valokuva jäi valitettavasti ottamatta.

Messuilla on mukavaa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.